Sosiaalisuudesta

Jos päätät olla sosiaalinen jonkun kaverin, tuttavan tai vanhemman ihmisen kanssa, se yleensä kai menee jotakuinkin seuraavasti:
Ktasot häntä kohden ja kiinnität huomiota hänen jäseniinsä matkien niiden liikkeitä rytmittäen omien jäsentesi liikket ja omat tekemisesi niiden mukaan. Tämän virheellisesti oletat olevan vaistomaista sosiaalisuutta, mutta se on hänen tekemisentapansa ja mielenvireensä ja meininkinsä rytmin matkimista: näin opit hänen tekemisentapansa summittain näin aluksi.
Sitten katsot hänen päätään, jotta näet, miten hän katsoo, ja koetat itsekin käyttää hänen näkövinkkeliään. Se on hänen näkökulmansa matkimista siten kuin ystäväsi tai ystävällisen vanhuksen kanssa vierekkäin istuen ja yhdessä jotakin tehden tulet käyttäneesi ystäväsi näkökulmaa. Se on hänen ymmärryksensä ja maailmankuvansa näyttämä tilannekuva ja maailmankäsitys.
Samalla saatat vilkaista hänen käsiään, jotta näet, miten hän pitää niitä. Käsien otteesta näet, mitä hän on käytännössä tekemässä. Se on siis eri asia kuin ensin matkittu tekemisentapa, joka kohdistuu kaikenlaiseen tekemiseen ja elämään ylipäätään. Siitä, mitä hän tekee juuri nyt ja miten hän sen tekee käsiensä otteesta päätellen, voit päätellä, mitkä asiat ovat hänen kunnollisen huomionsa keskipisteessä juuri nyt ja mistä hän siis luonnollisimmin juttelee ja parhaiten ymmärtää juuri nyt.
Sitten luultavasti taas ajattelet "Olen sosiaalinen." ja katsot hajamielisesti hänen jäseniään matkien niiden asentoja ja liikken rytmiä ja olemuksen tunnelmaa jäsenien osalta. Siten ymmärrät hänen huomionsa piiriä eli sitä, mitkä puolet kyseessä olevista asioista hän havaitsee, ja mitä jää huomion piirin ulkopuolelle, vaikka itse niitä tavallisesti hyvin huomaisit. Ymmärrät myös, miksi hänen tekemisensä soljuvat niitä reittejä kuin soljuvat: "tähän tapaan kulkien törmättiin näihin asioihin ja kokeiltiin niihin näitä tavallisia näkökulmia, puuhattiin omaan tahtiin omaan tavalliseen tapaan ja saatiin aikaiseksi tuollaista, mikä johti tuollaiseen tilanteeseen ja siitä jatkettiin tavalliseen tapaan samalla lailla eteenpäin".
Sitten katsot taas hänen kasvojaan ja koetat ymmärtää hänen katsomistapansa perusteella hänen näkökulmaansa ja ajattelutapaansa sekä tunteitaan. Näin saat selville, mitä hän ajattelee ja miksi: huomaat, mitä hän huomaa, kun katsot samalla tavalla kuin hän samoja asioita, ja katsomistapa määrää, miten monimutkaisia ja laajoja huomiot ovat, miten luotettavia ne ovat ja millaisia tunteita ilmiöt herättävät: esim. raadollinen katsoo kuin inhoten ja pyrkii karsimaan pois kaikenlaista "hötöksi" olettamaansa, kun taas noihin asioihin mieltynyt katsoo hyväntuulisen hyväksyvästi kuin kesälomaa jatellaan tai kukka-amppelin annetaan olla rauhassa, kun se kerran on kiva.
Sitten katdot jäseniä ja niiden lisäksi keskivartaloa ja pyrit omaksumaan hänen ryhtinsä ja elämänasenteensa sikäli kuin se kuvastuu hänen ryhdissään. Se on ikään kuin mukana tekemistä, jossa hänen näkökulmansa ja hänen tekemisentapansa tuottavat hänelle tyypillisiä tuloksia ja hän tuntee sellaisista tavallisesti ylpeyttä sen mukaan, miten isoja saavutuksia ne ovat hänen mittapuullaan, ja niinpä sinäkin nyt omaksut hänen näkökulmaansa ja tunnet ryhdin verran ylpeyttä noista hänelle tyypillisistä saavutuksista. Ryhtejä on erityylisiä ja erihenkisiä eri henkilöillä sen mukaan, mistä tuntevat ylpeyttä ja mikä heidän elämäntilanteensa on (masentaako, kyllästyttääkö, pelottaako, ovatkoa ggressiivisia, ovatko saavuttaneet joatkin mielestään merkittävää, vaölehtelevatko näitä asioita).
Sitten katsot häne jäseniään ja pyrit kopioimaan niiden asennon: näin asennoidumme elämään ja maailmaan, kun olemme saavuttaneet tällaista ja voimamme ovat tällaiset.
Sitten katsot hänen kasvojaan ja rintakehäänsä: näin olemme onnellisia ja elämänviisaita minun tavallani kun elämme näin hänen tavallaan.
Sitten katsot häntä silmiin ja hymyilet vähän: näin olen oppinut tuntemaan sinua.
Nyt vain istutaan...