Trimmasin eilen aprikoosinvärisen villakoirani, leikkasin
sille brasilialaistyylisyyttä opettavan hatun:
niiltä kohdin kun sillä on jokin sitä aidosti kiinnostava elämänalue, johon
se sukeltaa kuin ihmemaahan, niin jätint ilaa, jotta sille kehittyisi
näyttäviä taitoja, jätin siin pallomaisuutta niille kohdin, ja eteen
korkea leveä otsa kuin että nämä asiat kyllä osaan ja huolehdin hyvin
ja sitten silmien tienoille pyöreää huomioonottavaisuutta, ja
ohimoiden yläpuolelle viistoihin kohtiin tyyliin, että wrum lähden
pois kuin kaahaileva auto, jos tässä seurassa en viihdy/kelpaa, niin
viihdyn muualla hyvin ja tulen toisen kerran uudelleen, niin tullaan
taas juttuun, tms. No jaa.
Eihän tuo ihmiskampaus ole, mutta saisiko tuolla idealla jotakin?
Tuo siis vain loisi positiivisia tilanteita ja saisi olla oma itsensä,
omine reaktioineen, purrakin, jos tilanne niin vaatii, eikä tarvitsisi
olla palleroisuuteen pakotettu, nösö. Olisi siis luonteenlujuus ja
suoruus tallella, mutta hyvää tuulta positiivisissa tilanteissa.
