Pehmentämisestä miehille

Miehet ovat joskus kulmikkaita kuin kantaisivat lautapinoa olkapäällä ja olisivat kömpelöitä kääntyessään. Siihen kai auttaisi, että kävisi buffetissa ja käyttäisi täydempää vatsaa sosiaalisen elämän pehmusteena, tyynnyttäjänä, rakentavuuden tuojana, vähän niin kuin flanellipaita suojaa kylmää vastaan. Tuli vain brasilialaisten pehmeämmästä sosiaalisesta tyylistä mieleeni.

Naisista

Yleensä miehet yrittävät muodostaa kuvaa naisista kuin kaikki naiset olisivat samanlaisia mutta kovin monimutkaisia ja kummasti toimivia. Naiset eivät ole niin monimutkaisia mutta ovat kyllä kukin omanlaisensa, aivan erilaisia keskenään ja niin se, mitä sanotaan yhdestä naisesta tai naistyypistä, ei yleensä päde ollenkaan muihin naisiin, vaikka oltaisiin puhutta mukamas kaikista naisista kerralla. Monet naiset ovat ulkomaalaista syntyperää, eri maanosista, jolloin heidän erikoispiirteensä ainakin taitojen osalta ja tyypillisten sosiaalisten kuvioiden osalta ovat jonkin vieraan maan piirteitä eikä naisten piirteitä.

Nuori nainen miettii kai usein, mikä on sopivaa tai mikä on tapana, mutta paremman elämän saisi, jos miettisi vain arvot, sivistyksen, tunteet, hyvän elämän yms eikä kaavamaisesti. Miesten rooli sopii miehille, he pitävät miesmäisestä meiningistä, puolustavat sitä. Tarvitsisi muokata naisille sopivia lokeroita naisten rooliksi, niin hyviä, että niitä luonnostaan puolustaisi, kun ne ovat niin mukavia ja viisaita.

Kenestä puoliso, millaisesta paras ystävä

Luulen, että käsirtykseni hyvästä puolisosta on hiukan erilainen kuin monen. Mielestäni monen elämä menee lyttyyn, kun kopioivat liian tarkkaan joltakulta elämäntavat ja taidot, kun tuo toinen on kumminkin eri toiveilla ja eri tarpeilla varustettu kuin he, ja niin he eivät voi olla ihan samassa lokerossa, eivät toteuttaa itseään, jos jatkuvasti kylki kyljessä kopioivat. Mielestäni parhaan ystävän kanssa voi olla kuin kaksi marjaa: kummallakin on hyvä itselleen sopiva elämäntapa, itselleen sopivat arvot ja paljon omaa aikaa, vaikka olisi osin yhteinen identiteetti. Koska mitkään kaksi ihmistä eivät ole koko ajan ihan toistensa kaltaiset, on hyvä, jos ihan viereiseen on sellaiset välit, että voi olla eri lokero, eri tyypin tekemiset usein itsellä kuin puolisolla. Puoliso on toveri elämän merellä ja niin on hyvä, jos hänellä on vahvuuksia ja kivaa luonnetta, joilla tukea, ja usein tarkoittaa, että hän on erilainen kuin sinä, jopa erilainen kuin haluaisit olla, mutta hyväätekevä vaikute läheisyyden hetkinä ja niiden myötä sekä kivalla tavalla osan elämän arjen taakasta kantava, keventävä, elämänviisas, kivalla tavalla osan arjen töistä ja vastuista niskoilleen ottava, joku jonka luona saa lepoa ja virkistystä, kiehtovaa tekemistä, erilaisia ihmiskontakteja kuin kanssasi samaan identiteettilokeroon majoittuneet työtoverit ja samaa sukupuolta olevat ystävät. Arjessa on tärkeää joustonvara, mahdollisuus valita oma tiensä monessa kysymyksessä jatkuvasti, se tuo hyvää mieltä, jaksavaisuutta ja tervehenkisyyttä sekä runsaasti elämänsisältöä. Siksi on hyvä olla erilainen kuin läheisensä ja tuossa erilaisuudessa vapaa ja läheisten tukema, jossain oman erikoislaatunsa mukaan jeesaava. Hyvä ystävä puolestaan auttaa oman lokeron puolien pitämisessä, esim. harrastusmahdollisuuksien ja oman ajan suojelussa sekä tuo vaihtelua ja joustonvaraa sekä laajempaa piiriä ihmiskontakteihin ja kaikenlaisten asioiden hoitamiseen.

Syrjähypyistä

Jos nojaa kovasti toiseen, niin toisen muut suhteet voivat tuntua hankalilta ja silloin olisi tärkeää, että kumpikin/kaikki noudattaisivat ohjetta "Elä ja anna toisten elää!" kaikkien vaikutusalueellaan olevien osalta, sillä eihän se tarkoita välttämätöntä sitoutumisen pakkoa vaan sitä, ettei aiheuteta katastrofeja muille ihan vain siksi, että itse haluaa jonkin tietyn suhteen ta ettei halua entistä.
Toisaalta, jos on moraalisempi luonne, niin tukee enemmän koko yhteisöön ja laajempaan piiriin tuttavia ja elämänmenoa ja sekä itse että puoliso ovat kai luontevammin huomaavaisia myös syrjähyppyjen sattuessa niin että "Elä ja anna toisten elää!" on helmpompi kaikkien noudattaa.
Jos tuo toinen nainen/mies on kovin omistelevainen, niin silloin on helpompi, jos on itse etäisemmin siltä osin kuin läheisempi kanssakäyminen takeltelee. Silloin koti on parille vähän niin kuin huvila: vanha kiva omakotitalo kuisteineen, perinteisine esineineen jotka tuovat tunnelmaa ja hiukan etäisemmiksi käyneine tuttuineen.
Ajan myötä näkee, miten toisen suhteen käy, sillä silloin se ei ole enää vanhan puolison kaltaisen suhde johonkuhun toisentyyppiseen vaan näkee mitä nuo kaksi keskenään rakentaisivat: onko se lyhyempää johonkin viisauteen tai elämänpiiriin tutustumista vai onko se se satama, jossa toinen tyyntyy ja hänen on hyvä olla, on sellainen elämäntapa se elämän päämäärä, koti poissa häiritsevien ikävän sortin ihmisten luota. Vai onko vanha suhde vaihtelevamman tyyppisenä se, missä kumminkin viihtyy.