Jokainen ihminen on omanlaisensa: tietyntasoisella ymmärryksellä ja havaintokyvyllä varustettu ja tietyillä arvoilla sekä sosiaalisilla mieltymyksillä ja tientynlaisessa elämäntilanteessa niin sosiaalisesti kuin muutenkin. Niinpä hän hakee sosiaalisista suhteista eri asioita kuin tuttavansa, jokainen eri juttuja tai samoja mutta eri määrin. Jokaisesta ihmissuhteesta tulee niin ollen erilainen ja kovin erilainen kuin muiden väliset ihmissuhteet. Vaikka on vain muutama sosiaalinen termi kuten "ystävyys", "toveruus" ja "vihamielisyys", niin se sosiaalinen maisema, johon ne viittaavat on paljon monimuotoisempi ja monimutkaisempi. Niinpä ei ole vain yhtä tapaa olla ystävällinen eikä vain yhdenlaisia seurauksia ystävällisyydestä, ja sama juttu vihamielisyyden kanssa. On ymmärrettävä osapuolten arvoja, jotta voisi arvioida, millaisiksi välit muodostuvat ja millaisia sosiaalisia kuvioita syntyy. On esimerkiksi sellaisen ihmisen ystävällisyyttä, joak ei tavallisesti ole ystävällinen vaan yrittää summa mutikassa jotakin ystävällistä. Sitä on yleensä kahta tyyppiä: on piittaamattoman ihmisen toisten vaatimusten vuoksi tai kokeeksi näyttelemää ystävällisyyttä, joka yleensä saa torjuvan vastauksen "Mitä sinä kusipää oikein yrität?!", ja on liian kylmiin väleihin kyllästyneen lämpöinen läikähdys, sydämestä lähtevä yritys ystävällisten ihmissuhteiden luomiseksi, joka yleensä karun tekemänä saa vastauksen "mukava tuo ihminen" - ja yleensä ystävällisen pehmoiseen ulkonäköön investoivan tekemänä torjuvan ilkeilevän vastauksen "plääh, mitä toi tollanen on, yrittäisit ryhdistäytyä vähän niin kuin toisetkin" (Heitä kai auttaisi olla toimelias, pitkälti itseään miellyttäviin tekemisiin keskittyvä luonne, ks. http://nopeaoppisuus.blogspot.fi blogin alkua lahjojen ja taitojen oppimisesta). On kanssa sellaista ystävällisyyden yrittämistä, joka ei itse usko ystävällisyyden mielekkyyteen vaan toisten kaltaiseksi mukamas vääntäytyen sotkee ystävällisyyden luottavaisuuteen, joka kaatuu omaan mahdottomuuteensa, siihen, että asiat pitäisi tosiaan joka tapauksessa tarkistaa (esim. ettei kukaan laita mitään juomiin juhlissa) itse eikä vain luottaa, minkä hän tavallisten tapojensa mukaan törkeästi käyttäytyen todistaa oikeaksi kun tekee jonkun emäikävän teon. On kanssa puolustuskykyisen suvereenin ihmisen ystävällisyyttä, joka on jonkinlaista hyväntuulisen ei-niin-paljon välittävän ihmisen ystävällisyyttä, joka yleensä odottaa muiltakin samantapaista elämäntaktiikkaa. On myös taitavámmuuttaan suvereenin huolehtivaista ystävällisyyttä, johon toinen (usein mies naiseen) voi nojata. Ja on toisen hyviä ominaisuuksia arvostavan nojautuvaista hyvää tahtoa ja sitoutumisenhalua. On myös samat arvot jakavien samanmielisyyttä, joka yleensä on luotettavin ystävyyden pohja. Lisäksi on ystävällisyyttä, joka syntyy siitä, että on sama käsitys siitä, miten arki yhteisössä parhaiten sujuu, eli siis yleensä "Elä ja anna toisten elää!"-tyypin ystävällisyyttä. Lisäksi on niitä, jotka ovat tottuneet siihen, että heiltä odotetaan ystävällisenoloista käytöstä, esim. jotkut ammatit ja naisen varjossa kasvaneet, ja he ovat usein kyllästyneitä moiseen ja haluaisivat listiä pois ystävälliset.
Kun tuossa nyt tuli mainittua noin monta kompastuskiveä ystävällisyydelle, niin merkitseeköhän se, ettei ystävyys ole oikea juttu tavoitella vaan pitäisi hahmottaa tavoite jotenkin toisin? Ystävällisyyttä näyttäisi löytyvän kauppiailta ja joiltakin ammattilaisilta asiakkaitaan kohtaan. Sen sijaan ihmissuhteista näyttäisi toimivan "Elä ja anna toisten elää!", hyväntuulinen toimeliaisuus omia juttujaan puuhatessaan ja samat arvot jakavien välinen rakkaus tai jotakin sensuuntaista lievempänä, samanhenkisyys! Eli pitäisi puuhailla omia juttujaan ollen sosiaalinen muidenkin kanssa ja noudattaa tunnollisesti "Elä ja anna toisten elää!"-sääntöä niin sosiaalisissa suhteissaan kuin yhteisön toiminnassa ja maailmassa laajemmin, sekä lisäksi etsiä samat arvot jakavia rakkauksia yms. samat arvot jakavaa seuraa. Lisäksi sukellukset toisten näkökulmiin ja elämäntapoihin sekä heidän arvostustensa kanssa sympatiseeraaminen tuovat sitä sosiaalista oloa, jota moni kai ystävyyssuhteista kaipaa.
Tiaiset muuten näyttävät matkivan kaupan edustan ilmapiiriä sen sijaan, että olisivat ystävälliset: ruuan hakeminen lintulaudalta vertautuu ruuan hakemiseen kaupasta, http://luonnonihme.blogspot.fi/2013/11/tiaiset-matkivat-kaupan-ilmapiiria.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti