Joskus MeNaisia luettua tulee jotenkin kränäinen olo kuin lehdessä
olisi mietitty parikymmpisten naisten tappelevan parikymppisten
miesystäviensä kanssa. Mutta se kai menee väärin silloin. Yleensä kai ei
mies ole tahallaan hankala, vaikka voi miettiä itseään sellaisena, vaan
urautunut ja miesmallisuuteen pitäytyvä. Silloin nais-mies-jaottelulla
ei saavuteta mitään, riitaa vain ja joihinkin kliseisiin pyrkimistä,
sillä mies haluaa olla miesmallinen, miesten kaveri, mutta sivistynyt
hänkin haluaa olla, eli sivistyneeseen ihmisten (eikä naisten tai
miesten) hyvään elämään hänkin satsaisi, mm objektiiviseen ajatteluun ja
sivistyksen tukemiin arvoihin, jos tunnistaa tyylilajin, jossa toinen
puhuu, ja ymmärtää sitä.
Mutten tuosta niin tiedä, vaikutelma
vain. Onhan ihmisissä ikäviäkin, mutta yleensä ihmiset kannattavat
jotakin ja vastustavat jotakin ja niin vastustamilleen ovat ikävän
oloisia ja kannattamilleen hienoa ihania luonteita. Kannatettuina eivät
ole vain ihmiset vaan usein asiat, elämäntavat, lähestymistavat, arvot,
tekemiset, seurallisuuden tyyppi jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti