Parikymppisistä pareista

Joskus MeNaisia luettua tulee jotenkin kränäinen olo kuin lehdessä olisi mietitty parikymmpisten naisten tappelevan parikymppisten miesystäviensä kanssa. Mutta se kai menee väärin silloin. Yleensä kai ei mies ole tahallaan hankala, vaikka voi miettiä itseään sellaisena, vaan urautunut ja miesmallisuuteen pitäytyvä. Silloin nais-mies-jaottelulla ei saavuteta mitään, riitaa vain ja joihinkin kliseisiin pyrkimistä, sillä mies haluaa olla miesmallinen, miesten kaveri, mutta sivistynyt hänkin haluaa olla, eli sivistyneeseen ihmisten (eikä naisten tai miesten) hyvään elämään hänkin satsaisi, mm objektiiviseen ajatteluun ja sivistyksen tukemiin arvoihin, jos tunnistaa tyylilajin, jossa toinen puhuu, ja ymmärtää sitä.
Mutten tuosta niin tiedä, vaikutelma vain. Onhan ihmisissä ikäviäkin, mutta yleensä ihmiset kannattavat jotakin ja vastustavat jotakin ja niin vastustamilleen ovat ikävän oloisia ja kannattamilleen hienoa ihania luonteita. Kannatettuina eivät ole vain ihmiset vaan usein asiat, elämäntavat, lähestymistavat, arvot, tekemiset, seurallisuuden tyyppi jne.

Kenestä ystävä

Niastenlehtien lukutavasta kirjoittelin tuollaisen http://kauneusjaviisaus.blogspot.fi/2016/08/naistenlehtien-lukemisesta.html