Naimisesta

Satuin näkemään uutisotsikon "Yhä harvempi nainen saa orgasmin" mutten katsonut artikkelia vaan jöin miettimään jotakin, mitä olen aiemmin kuullut ja huomasin mielipiteideni vaihtuneen. Orgasmia on minulle joskus kuvattu, että siinä naisen sukupuolielimet rytmikkäästi supistuvat ja syntyy suuri nautinnon tunne, tms. Mutta jos nainen nai, niin milloin supistaa lihaksia, aukkoaan, silloin kun ei halua naida, kun iskee vastenmielisyyden tai epäöilyksen hetki, ettei ehkä sittenkään tuon kanssa. Ja se, että jso sittenkin nai, niinonko se kuin vähän niin kuin lapsi vielä aikuisemman sosiaalisten taitojen ja määräysvallan käsittelyssä, eli ihan väärin sekin. Eli orgasmi ei olisi merkki hyvästä seksistä vaan korkeintaan jonkinlaisesta, muttei onnistunut suhde, ei varsinainen rakkaussuhde eikä edullinen jälkeläisten saamiselle.
Yleensä kun ihmiset eivät tykkää jostakin, niin kääntyvät muihin tekemisiin ja kiinnostuksenkohteisiin päin ja niin tuo ikävä jää vähemmälle huomiolle, kömpelömmäksi, ei niin huomaavaiseksi. Niin ne, jotka eivät rakasta toisiaaan eivätkä halua lasta juuri sellaisen henkilön kanssa, jollainen toinen on, eivät naisi niin hyvin, eivät onnellisesti tai hyväätekevästi. Kun taas sitten jos pitää jostakin kovin, niin aukeaa siihen päin, on siinä tyytyväinen luonnostaan, näyttelemättä, tuntee olevansa hyvällä paikalla elämässä siinä suhteessa, nauttivansa, kukoistavansa ja kai halauavansa lapsensakin sellaisesta hyvästä suhteesta, sellaisten hyvien piiretiden parista. Ja silloin on herkempi, huomaavaisempi, tyytyväisempi, tuntevampi, monitahoisemmin liikkuva ja kommunikoiva, hienomotorisempi luonnostaan eikä tunne olevansa kahlittu tai liian nuoren tapaan komenneltu. Siinä on toisenkin parempi olla, ja jos tämä puolestaan pitää kovin tuosta paristaan, niin rakkaussuhde on kai hyvä nainnin ja lasten saamisen kannalta ja samalla kuitenkin antaa enemmän vapautta kummallekin, kun sopivat ongelmattomasti yhteen eikä keinotekoisesti väkertäen. "Elä ja anna toisten elää" on tässäkin hyvä ohje, harmoniaa ja vapautta tuova.

Tähän miehet kai usein kommentoivat että mutta kun ei se erektiokaan ole luonnollinen vaan joutuu koko mies jännittämään lähes koko ajan kroppaansa, jotta osaisi jäykistää peniksensä. En tuosta niin tiedä, mutta siltähän se kuulostaa, ettei sen niin pitäisi olla vaan jättää miehelle elintilaa, mahdollisuutta elää tä'ysipainoisesti, missä hyvät tekemisentavat ovat olennaisia. Voiko olla, että miehillä on jotakin psointaaniutta ja tunteidenmukaisuutta liian vähän, sellaista mistä hyvä ryhti mm syntyy jännittämättä tarkoituksella, olla eläväinen, hetkessä elävä, kiehtoutunut asioista, reagoiva liikunnan ja käytännön tekemisten sekä tunteiden ym n'kemyksensä kannalta mielekkäästi. Eli spontaani toiminta on jotakin sellaista kuin että kun mieli tekee karkkia tai suklaata, niin nappaapa vain palasen ja pistää suuhunsa, kun se muuten kumminkin on ok. Tai että kun huomaa ulkona paistavan auringon, niin mielitekonaan heittää takin niskaan ja lähtee ulos katsastamaan, voisiko siellä jo hyvin ulkoilla. Eli fyysinen teko syntyy tunnetason mieleiteon myötä, lihasjännityksineen, ryhteineen, vikkelyyksineen, tilanteen mukaisina reaktioineen ym asianhaaroineen.

Lemmikkien toimeentulevuudesta

Tämä ei ole kummemmin omia kiinnostuksenkohteitani, mutta osaan siitä jotakin kertoa. Siis miksi lemmikit ulevat toimeen ihmisten kanssa ja miten niiltä sitä oppia, etenkin koirlta?
Koira tulee nuuhkaisemaan, luo kuin lapsi eteiseen, kun toinen vanhemmista on juuri tullut kotiin: toitko mitään kiinnostavaa, onko kuulumisia, kiva nähdä sinua. Kuin lomalainen katselemaan, onko mitään ohjelmaa, itse viihtyen. Sitten se jo ryhtyy puuhaamaan muuta.
Ihmiseen koira kyllä ottaa kontaktia, mutta aina on ero lajien välillä: koira ei ole ihminen eikä ihminen ole koiran kaltainen. Niinpä koiran kontaktia ottavuus jättää aina etäisyyden eikä ole syliin tulemista samassa mielessä kuin heilalla vaan kuin matkan päästä hei, vaikka kuono nuuhkaisisi koskettaen.
Koira on kyllä kotona paljon, mutta se ei koko ajan pidä seuraa vaan tuntuu miettivän omia koirajuttujaan ja on vain hajamielisesti seurallinen. On kuin se puhuisi eläinkaverin kanssa puhelimessa, katsoisi välistä telkusta jotakin kiehtovaa, käisi harrastuksessaan ja jäisi suustaan kiinni milloin kenenkin kanssa.
Ihmisen se ottaa kuin olisi hänen sateenvarjonsa alla, hänen sosiaalisuutensa suojissa - kuin ihminen ihailemansa elämänalueen harrastajat ym sen ihmiset.
Moraalin se huolehtii toivomalla hyvää ja olemalla sosiaalisella tuulella - sekä tervehenkisen lenkkeileväinen yms aktiivista elämää elävä ja tunteva, ja ajattelussaan pyrkii syvällisyyteen.