Usein on käynyt niin, että kun mies löytää naisystävän, niin hän antaa naisystävän päättää molempien välit naisiin, vaikka naisystävä olisi paha. Neutraalin tutun tilalle tulee siis ryhmän tavallisen kanssakäymisen pahanteoksi kääntävä vihollinen, vaikka mies olisi yleensä ollut moraalinen.
Mutta aina on ihmisillä toisilla välit, joillakin hyvätkin, ja toiset eivät tule juttuun. On kluontevaa, jos tekemisissä ovat ne, jotka tulevat juttuun keskenään, ja muilla on etäisemmät välit, eivät ole niin tiiviisti tekemisissä. Ja väleistä päättäävät ne, jotka tulevat juttuun ja jos siinä tulee ristiriitaa oman seurustelukumppanin kanssa, niin usein sanoo, että painotan tässä nyt parisuhdettani ja pidän siksi etäisemmät välit, vaikka muuten olisin kyllä ihan mielelläni ollut tekemisissä.
Kotitöissä on mielestäni luontevaa, että kumpikin tekee osansa. Ylensä olen ajatellut niin, että periaatteessa työn on jaettu puoliksi, mutta käytännössä on joustettu molempien kohdalla niin, että tekevät, mitä mieluiten huolehtivat. Jos toinen on väsynyt tms, niin toinen jeesaa niinä aikoina, mutta sitten kun väsynyt on taas ok, niin tekee urakalla noita töitä, jotta kokonaisuus pysyisi tasapainossa. Eihän töiden tarvitse tasan mennä vaan tärkeää on, että molemmilla on hyvä mieli ja arki sujuu käytännössä hyvin, ja ettei kumpikaan uuvu. Joustavuus tuntuisi olevan tärkeää silloin, kun olosuhteet vaihtelevat tai toisella on raskasta.
Kanssa jos on auto tms, jota molemmat haluavat käyttää, niin käy, että toinen käyttää sitä isoimman osan ajasta, jos siihen on perusteltu syy, mutta toisaalta on tarpeen, että toiselle jää sen käyttömahdollisuus muutaman kerran - oli se sitten muutaman kerran viikossa, kuukaudessa tai päivässä, elämäntahdista ja etäisyyksistä riippuen, mutta tärkeää, että muutama eikä vain yksi, sillä muutamassa on joustonvaraa, kun taas yksi on varasttu tiettyyn tarkoitukseen täsmälleen eikä suo joustoa, elintilaa, valinnanmahdollisuuksia, varaa elää tilanteen mukaan.
